Ilmiölähtöinen kehittäminen: nepsy-palveluiden juurisyyt esiin
Hyvinvointialue
Nuoret ja vanhemmat kokivat, etteivät nepsy-palvelut vastanneet heidän tarpeisiinsa. Kysyimme kaksi avointa kysymystä — ja saimme 900 vastausta.
900 vastausta · 25 htp / 12 kk · Juurisyyanalyysi, työpajaprosessi ja viisi toimenpide-ehdotusta
Lähtötilanne
Hyvinvointialueella oli tunnistettu kohtaanto-ongelma neuropsykiatristen haasteiden hoidossa ja tuessa: nuoret ja heidän vanhempansa kokivat, etteivät palvelut vastanneet heidän tarpeitaan.
Ilmiö oli tiedossa, mutta sen syyt eivät. Tyytymättömyys palveluihin on oire, ja oireen mittaaminen tarkemmin ei kerro mistä se johtuu. Ilman juurisyitä kehittäminen olisi kohdistunut arvaukseen.
Aineisto
Kaksi avointa kysymystä, sama muotoilu kaikille vastaajaryhmille:
"Miten koet nykyisten nepsy-nuorten palvelujen vastaavan nuoren ja perheen tarpeita? Miten nepsy-nuorten palveluja tulisi kehittää?"
Kysely lähetettiin yli tuhannelle perheelle ja laajasti perhekeskusten henkilökunnalle, ja siihen saatiin 900 vastausta. Vastausten rinnalla käytettiin laajaa tausta-aineistoa toteutuneesta toiminnasta sekä myöhemmin työpajaprosessissa syntyneitä aineistoja.
Ratkaiseva valinta
Monivalintapatteristo olisi tuottanut tarkempia lukuja siitä, kuinka tyytymättömiä vastaajat ovat — eli mitannut oiretta huolellisemmin. Avoimet kysymykset antoivat vastaajien kertoa, mistä he ajattelevat ilmiön johtuvan.
Kysymyksiä oli kaksi, ja ne tekevät eri työn: ensimmäinen pyytää diagnoosin, toinen ehdotuksen. Vastaajan kehitysehdotus paljastaa usein selvemmin kuin hänen ongelmakuvauksensa, mitä hän pitää ongelman ytimenä.
Sama muotoilu esitettiin sekä perheille että ammattilaisille. Nuori kuvaa kokemustaan, vanhempi asiointiaan, ammattilainen työtään järjestelmän reunaehdoissa — samaa ilmiötä paikoista, joista näkyy eri asioita. Juurisyy löytyy useimmiten kohdista joissa kuvaukset eroavat, ja erot ovat luettavissa vain jos kysymys on ollut sama.
Kokemusten rinnalle luettiin toteutunutta toimintaa kuvaava tausta-aineisto. Kohtaanto-ongelma on määritelmällisesti ero sen välillä, mitä palvelu tuottaa ja miten se koetaan — se ei ole luettavissa kummastakaan aineistosta yksin.
Vaikutus
Analyysi antoi kehittämiselle konkreettisen alkupisteen: kuvan siitä, mistä kohtaanto-ongelma tosiasiassa syntyy. Sen pohjalta käynnistettiin vuoden mittainen työpajaprosessi, johon osallistettiin kaikki ilmiöön liittyvät sidosryhmät.
Työpajojen aineistot analysoitiin samalla menetelmällä ja käytettiin seuraavien vaiheiden pohjana. Lopputuloksena syntyi viisi konkreettista toimenpide-ehdotusta.
Menetelmän rajat
Kyselyvastaus kertoo, miten palvelu koetaan ja mistä vastaaja arvelee kokemuksensa johtuvan. Toteumatieto kertoo, mitä on tehty. Kumpikaan ei ole arvio hoidon kliinisestä vaikuttavuudesta.