top of page

Tutkimus, joka ei käsittele aihettasi, on usein paras lähteesi

Writer: Kai Hakkarainen
Kai Hakkarainen
10.11.
4 min käytetty lukemiseen

Kun Teollisuusliitto pyysi meitä selvittämään, miksi nuoret eivät sitoudu ammattiyhdistysliikkeen jäsenyyteen samalla tavalla kuin aiemmin, liitto oli itse koonnut analyysin pohjaksi 23 tutkimusta. Yksikään niistä ei vastannut kysymykseen suoraan, vaikka valitsijat tunsivat alan paremmin kuin kukaan. Yhdessä ne muodostivat alueesta selkeämmän kuvan kuin mikään yksittäinen tutkimus olisi voinut antaa. Tässä kirjoituksessa kerron, miksi näin käy lähes jokaisessa toimeksiannossa ja miten viereisiä lähteitä käytetään oikein.


Suoraa lähdettä ei ole

Olen oppinut odottamaan, ettei organisaation kysymykseen ole olemassa tutkimusta, joka vastaisi siihen suoraan. Se ei johdu siitä, että tutkimusta olisi liian vähän. Sitä on enemmän kuin koskaan. Se johtuu siitä, että organisaation kysymys on aina erityinen: se koskee juuri tätä jäsenistöä, juuri tätä aluetta, juuri tätä hetkeä. Tutkimus taas on tehty yleisen tiedon vuoksi, jonkun toisen kysymykseen, usein vuosia sitten ja toisessa maassa.

Tässä kohtaa moni selvitys päätyy toiseen kahdesta huonosta ratkaisusta. Joko todetaan, että aiheesta ei ole tutkimusta, ja kysymykseen vastataan omalla kyselyllä tai asiantuntijahaastatteluilla. Tai löydetään yksi tutkimus, joka näyttää osuvan lähelle, ja sen tulokset siirretään omaan tilanteeseen sellaisenaan. Ensimmäinen heittää pois valtavan määrän olemassa olevaa tietoa. Toinen rakentaa johtopäätökset yhden lähteen varaan, jonka rajoja kukaan ei ole tarkistanut.


Kysymys ei ole koskaan vain omasi

Kolmas tie lähtee siitä, että jokainen organisaation kysymys on erikoistapaus jostakin yleisemmästä kysymyksestä, jota joku muu on jo tutkinut.

Ajatellaan kuntaa, joka kysyy, miksi nuoret aikuiset muuttavat pois heti toisen asteen jälkeen eivätkä palaa. Siitä ei ole tutkimusta, joka koskisi juuri tätä kuntaa. Mutta kunta kysyy samalla, miten nuorten aikuisten asumisvalinnat ovat muuttuneet, mitä paluumuuttajat yleensä hakevat, miten opiskelupaikkojen sijainti ohjaa muuttoa ja mikä saa ihmisen jäämään paikkakunnalle, jossa ei ole korkeakoulua. Jokaisesta näistä on tutkimusta. Mikään niistä ei mainitse kuntaa, mutta jokainen valaisee yhtä kysymyksen reunaa.

Kun lähdeavaruus rakennetaan alusta asti itse, se kasvaa yleensä paljon suuremmaksi kuin asiakas odotti. Limingan kunnan ekoteollisuusalueen suunnittelua tukeneessa analyysissa etsimme kysymyksen reunoille 432 lähdettä. Niitä ei löydetty hakemalla aihetta nimeltä, vaan avaamalla kysymyksen reunat yksi kerrallaan ja etsimällä jokaiselle reunalle paras olemassa oleva tieto.

Tämä on tutkimusmenetelmien oppikirjoista tuttu ajatus, jota kutsutaan triangulaatioksi: samaa ilmiötä katsotaan useasta suunnasta, koska mikään yksittäinen suunta ei näytä sitä kokonaan. Käytännön selvitystyössä ajatus jää kuitenkin usein toteuttamatta, koska suuntien löytäminen on työlästä ja jokaisen lähteen lukeminen vie aikaa. Juuri siihen työhön me olemme erikoistuneet.


Kolme kysymystä, joilla lähdeavaruus avataan

Viereisiä lähteitä ei löydy hakemalla aihetta nimeltä. Jos kunta hakee "nuorten poismuutto" ja oman kuntansa nimen, se löytää ne muutamat selvitykset, jotka kaikki muutkin ovat jo löytäneet. Me käytämme kolmea kysymystä, jotka vievät haun pois aiheen nimestä kohti ilmiötä.

Kuka muu on joutunut vastaamaan saman kysymyksen toiseen versioon? Nuorten aikuisten lähtemisestä ja palaamisesta ovat huolissaan myös maakunnat, oppilaitokset, työnantajat ja toisen maan maaseutualueet. Niiden tutkimukset eivät koske tätä kuntaa, mutta ne koskevat samaa ilmiötä ja usein samaa ikäluokkaa.

Mikä on muuttunut ilmiön ympärillä, vaikka ilmiötä itseään ei olisi tutkittu? Etätyön yleistyminen, opiskelupaikkojen keskittyminen, asuntojen hinnat ja liikenneyhteydet muuttavat sitä maaperää, jossa jäämis- tai lähtöpäätös syntyy. Näistä on tilastoja ja aikasarjoja, jotka kertovat, miksi kymmenen vuoden takainen selvitys ei enää päde.

Missä sama asia on jo tapahtunut? Toinen maa, toinen toimiala tai toinen vuosikymmen on usein käynyt saman kehityksen läpi aiemmin. Kansainväliset vertailut ja historialliset aineistot eivät kerro, mitä teille tapahtuu, mutta ne kertovat, mitä vastaavassa tilanteessa on tapahtunut muille ja mitä siitä seurasi.

Näillä kolmella kysymyksellä lähdeavaruus kasvaa muutamasta kymmenestä lähteestä satoihin. Sen jälkeen joukko karsitaan: mukaan jäävät ne lähteet, joilla on aidosti sanottavaa, kun kysymystä katsotaan näistä suunnista.


Viereinen lähde on vaarallinen, jos sitä käyttää kuin suoraa

Viereisen lähteen voima on myös sen riski. Tutkimus, joka käsittelee paluumuuttoa toisen maan maaseudulle, ei kerro suomalaisesta kunnasta mitään, jos sen tulokset siirretään sellaisinaan. Se kertoo jotain vain, jos tiedetään tarkasti, mitä siitä voi ottaa ja mitä ei.

Siksi jokaiselle lähteelle määritellään ennen analyysia rooli. Yksi lähde antaa aikasarjan, joka kertoo suunnan mutta ei syytä. Toinen antaa vertailukohdan, joka kertoo, onko oma tilanne poikkeuksellinen vai tavallinen. Kolmas antaa mekanismin, selityksen sille, miksi jokin kehitys tapahtuu, vaikka se olisi havaittu aivan toisessa ympäristössä. Neljäs antaa vastaväitteen, joka pakottaa tarkistamaan, pitääkö muiden lähteiden kuva paikkansa.




Roolin määrittely on se kohta, jossa viereisen lähteen rajat kirjoitetaan näkyviin. Kun tutkimuksen rooli on "mekanismi", sen lukuja ei käytetä oman tilanteen arviointiin, vaan ainoastaan sen selitysmallia. Kun rooli on "vertailukohta", muistetaan, että vertailu on tehty toisessa maassa toisen järjestelmän sisällä. Näin viereinen lähde ei pääse esiintymään suorana lähteenä, mikä on yleisin tapa, jolla selvitykset menevät pieleen.

Jokainen lähde käsitellään omassa roolissaan erikseen, useammalla kielimallilla ja tutkijan tarkistamana, ja vasta sen jälkeen lähteet yhdistetään. Järjestys on olennainen: jos viereiset lähteet syötetään yhtenä massana mihin tahansa tekoälytyökaluun, se tuottaa sujuvan tekstin, jossa toisen maan luvut ja oman kunnan tilanne ovat sekoittuneet toisiinsa niin, ettei kukaan enää erota, mikä koskee ketäkin.


Kuva syntyy reunoista

Kun viereiset lähteet on käsitelty omissa rooleissaan ja yhdistetään, tapahtuu jotain, mitä yksittäisen lähteen äärellä ei tapahdu. Ilmiö alkaa näkyä reunoistaan. Aikasarja kertoo, että muutos alkoi tiettynä ajanjaksona. Vertailukohta kertoo, että sama tapahtui muuallakin, joten syy ei ole oman organisaation toiminnassa. Mekanismi tarjoaa selityksen, joka sopii molempiin. Vastaväite osoittaa, että selitys ei päde kaikkiin ryhmiin, ja juuri se poikkeus on usein se, mitä organisaation kannattaa tutkia seuraavaksi.

Tämä on se hetki, jossa 23 tutkimusta, joista yksikään ei vastannut kysymykseen, vastaavat siihen yhdessä. Vastaus ei ole missään lähteessä. Se on lähteiden välisissä suhteissa: siinä, mitkä niistä ovat samaa mieltä, mitkä eri mieltä ja mistä erimielisyys johtuu.

Siksi jokainen havainto palautetaan niihin lähteisiin, joista se on koottu. Kun johtopäätös on rakennettu viidestä lähteestä, joista mikään ei käsittele aihetta suoraan, lukijan on voitava nähdä, mikä osa päätelmästä tulee mistäkin ja missä roolissa kukin lähde on ollut. Ilman sitä viereisistä lähteistä koottu päätelmä näyttää arvaukselta. Sen kanssa se on perusteltu väite, jonka voi tarkistaa ja tarvittaessa kumota.


Mitä tämä ei tee

Viereiset lähteet eivät korvaa omaa aineistoa. Jos organisaatiolla on jäsenkysely, asiakaspalaute tai toimintatilastot, ne ovat edelleen ainoat lähteet, jotka koskevat juuri sitä. Viereiset lähteet tuovat niiden rinnalle sen, mitä oma aineisto ei voi kertoa: onko tilanne poikkeuksellinen, mihin suuntaan se on menossa ja miksi. Parhaimmillaan ne myös näyttävät, mitä omasta aineistosta kannattaa kysyä seuraavaksi.

Ne eivät myöskään tee päätöstä. Analyysi näyttää, miltä ilmiö näyttää eri suunnista katsottuna ja mihin tietoon kukin johtopäätös nojaa. Sen, mitä kuvalle tehdään, päättää organisaatio itse.


Kuinka monta päätöstä teillä on tehty sillä perusteella, että "tästä ei ole tutkimusta"?


Kai Hakkarainen on Blue Communications Oy:n perustaja. Bluecom on tehnyt tiedolla johtamisen työtä organisaatioille vuodesta 1997, ja sen monilähteisen analyysin menetelmä tuottaa päätöksentekoon jäljitettävää tietoa julkisen ja yksityisen sektorin asiakkaille.

 
 
 

Kommentit


bottom of page