Kaikki kehitys ei ala uudesta ideasta

Kehitystyössä syntyy helposti ajatus, että seuraava askel vaatii jotain uutta: uuden järjestelmän, uuden mallin tai uuden mittarin. Ikään kuin eteneminen olisi mahdollista vasta, kun rakennetaan jotain kokonaan uutta.

Samaan aikaan organisaatioissa on valtavasti tietoa, jota ei ole ehditty hyödyntää kunnolla. Asiakaspalautteita, henkilöstön havaintoja, tutkimuksia ja selvityksiä, jotka on kerätty hyvällä syyllä, mutta jätetty sivuun arjen kiireessä. Tieto on olemassa, mutta hajallaan – eri muodoissa ja eri paikoissa.

Usein ongelma ei ole ideapula, vaan se, että olemassa oleva tieto ei kytkeydy päätöksentekoon. Kun laadullinen tieto jää irralliseksi, kehittäminen alkaa reagoida näkyvimpiin oireisiin. Taustalla vaikuttavat toistuvat syyt jäävät helposti piiloon, koska ne eivät näy suoraan mittareissa.

Yksi vaihtoehtoinen tapa edetä on pysähtyä kokoamaan jo olemassa oleva tieto yhteen ja tarkastella sitä kokonaisuutena. Tiivistämön kaltaisessa lähestymistavassa fokus ei ole uuden tiedon tuottamisessa, vaan siinä, että organisaatio ymmärtää paremmin sen, mitä se jo tietää. Kun laadullinen ja määrällinen tieto tuodaan samaan näkymään, alkaa näkyä yhteyksiä ja toistuvuuksia, joita yksittäisistä havainnoista ei huomaa.

Kun kehittämisen huomio siirtyy yksittäisistä signaaleista kokonaisuuteen, myös tekeminen muuttuu. Kaikki kehitys ei ala uudesta ideasta. Usein se alkaa siitä, että pysähtyy ymmärtämään paremmin sen, mikä on jo olemassa – ja uskaltaa tehdä sen pohjalta valintoja.